"Niinkö arvelet?"
"Totta vieköön!"
"Hyvä. Saatuani kerran soltut hyvin sidotuiksi vihellän, jolloin kapteeni saapuu mukanaan toinen osa joukkoaan. Sitten hän, hiisi vie, järjestäköön asiansa nuoren tytön suhteen miten haluaa, minulla ei ole hommassa enää muuta tekemistä. Mitä siitä arvelet?"
"Mainiota."
"Tällä tavalla meidän ei tarvitse vuodattaa verta ja vältämme vaarallisia liikkeitä, joista en välitä, kun kerran voin ilman niitäkin tulla toimeen."
"Olet järkevä."
"Kah, ystäväiseni, kun toimittaa tämäntapaisia asioita, jotka onnistuessaan tarjoavat suuren palkkion, täytyy aina järjestää ne niin, että on kaikki onnistumismahdollisuudet."
"Tuo on oikeata perustelua. Suunnitelmasi muuten miellyttää minua äärettömästi ja panen sen pitemmittä siekailuitta toimeen, mutta sopikaamme ensin toiminnastamme välttääksemme väärinkäsityksiä, jotka aina ovat epämieluisia."
"Hyvä."
"Jos, kuten arvelen, päällikkö katsoo suunnitelmasi olevan kunnollisen ja uskoo, että se varmasti onnistuu, niin heti saavuttuamme kukkulan juurelle minä nousen tänne mukanani viisi uljasta miestä, jotka itse huolellisesti valitsen. Miltä suunnalta pyrkisin leiriin?"