"Menen erämiehiä vastaan. Pitäköön Kotkanpää siihen asti, kunnes palaan, nuoret soturinsa leirissään."
"Se tapahtuu."
Uskollinen Sydän heitti kiväärin olalleen, puristi Ilomielen kättä, hymyili comanchipäällikölle ja suuntasi kulkunsa metsään varmoin ja rauhallisin askelin, mikä oli hänelle ominaista. Hän katosi pian puiden sekaan.
"Hm!" lausui Ilomieli sytyttäen intiaanipiippunsa ja kääntyen Kotkanpään puoleen, "huomaat, päällikkö, että tässä maailmassa ei aina ole tyhmää antautua sydämensä johdettavaksi."
Ja rajattoman tyytyväisenä tähän filosofiseen ajatelmaansa, joka hänestä tuntui varsin hyvin sopivan tilanteeseen, kanadalainen puhalsi sakean savupilven.
Päällikön käskystä kutsuttiin leiriin takaisin kaikki sen ympärille hajoitetut vahdit.
Intiaanit odottivat kärsimättöminä, mikä olisi seurauksena toimenpiteistä, joihin Uskollinen Sydän oli ryhtynyt.
II
Preirierosvot
Oli ilta. Oltiin paikalla, josta oli suunnilleen yhtä pitkä matka meksikolaisten kuin comanchien leirille.