VI
Pelastaja
Jotta lukija voisi oikein käsittää tilanteen, jossa erämiehet olivat, on välttämätöntä palata seuraamaan comanchipäällikön puuhia.
Tuskin Kotkanpään vihamiehet olivat kadonneet puitten väliin, kun hän nousi hitaasti pystyyn, kumartui eteenpäin ja terästi kuuloaan voidakseen olla varma, että nämä tosiaankin poistuivat. Heti kun hän oli siitä varma, repäisi hän blanketistaan — loimipeitteestään — kaistaleen, jonka niin hyvin kuin osasi kietoi haavoittuneen käsivartensa ympäri. Huolimatta verenvuodon aiheuttamasta heikkoudesta ja suurista tuskista, joita hän tunsi, hän ryhtyi päättäväisesti seuraamaan erämiesten jälkiä.
Hän kulki siten viimemainittujen perässä aivan huomaamattomasti leirin reunalle asti. Kätkeytyneenä ebenpuun taakse hän nyt raivosta kiehuen saattoi todeta, voimatta kuitenkaan sitä estää, kuinka erämiehet löysivät kadonneet pyydyksensä ja sitten poistuivat.
Vaikka vainukoirat, jotka kulkivat metsästäjien mukana, olivat oivallisia eläimiä, jotka oli opetettu vainuamaan intiaaneja varsin kaukaa, niin jonkun sattuman vuoksi, joka luultavasti pelasti comanchipäällikön, ne nyt hyökkäsivät ahnaasti punanahkojen jättämien hajallisten ruoantähteiden kimppuun. Koirien omistajat luulivat, ettei heitä väijyttäisi, eivätkä siis ollenkaan koettaneet terästää niiden valppautta.
Saatuaan monien vaikeuksien jälkeen tavoitetuksi hevosensa comanchit palasivat vihdoin leirilleen.
Nähdessään päällikkönsä haavoittuneen he hämmästyivät suuresti, ja heidät valtasi suunnaton kiihtymys, jota Kotkanpää taitavasti käytti hyväkseen yllyttäen heitä uudelleen ajamaan takaa erämiehiä, nämä kun eivät voineet olla kaukana, koska heidän taakkansa viivästyttivät heidän kulkuaan, ja siis välttämättä tuotapikaa joutuisivat heidän käsiinsä.
Uskollisen Sydämen keksimä sotajuoni johti intiaaneja harhaan vain muutaman hetken. Varsin pian he löysivät metsän ensimmäisistä puista helposti huomattavat jäljet vihollistensa kulusta.
Tällöin juuri Kotkanpää suuttuneena siitä, että hän näin oli joutunut tappiolle taistelussaan näitä kahta uskaliasta miestä vastaan, joiden erinomainen viekkaus teki kaikki laskelmat tyhjiksi, päätti tehdä tilit selviksi heidän kanssaan. Hän keksi pirullisen suunnitelman: käski sytyttää metsän tuleen. Kun tätä keinoa käytettiin sillä tavalla kuin hän sitä käytti, täytyi sen, sitä hän ei epäillytkään, vihdoin toimittaa peloittavat viholliset hänen ulottuvilleen.