"Toimittakaa se sitten! Suokoon Jumala, että onnistuisitte."
Nuoren tytön jalka oli kauheasti turvonnut ja käärmeenpureman pyöreä jälki hirveästi paisunut, alkaen jo muuttua vihreähkön väriseksi.
"Aijai!" tuntematon mutisi, "ei saa menettää sekuntiakaan; pitäkää kiinni tytöstä sillä aikaa kun teen leikkauksen, niin ettei hän voi liikahtaakaan."
Tuntemattoman ääni oli niin käskevä, että vieraat tottelivat empimättä.
Tuntematon istuutui maahan, pani nuoren tytön jalan polvelleen ja laittautui kuntoon.
Onneksi kuu paistoi tällä hetkellä niin kirkkaasti, että näki melkein yhtä hyvin kuin päivänvalossa.
Kun nuori tyttö tunsi käärmeen häntä purreen, oli hän ensimmäiseksi työkseen onneksi repinyt jalastaan silkkisukkansa; tuntematon tarttui veitseensä tuuman verran sen kärjestä ja rypistäen silmäkulmiaan julman päättävästi hän työnsi kärjen käärmeenpuremaan johon hän teki ristinmuotoisen, lähes kuuden linjan syvyisen ja yli tuuman pituisen leikkauksen.
Lapsirukka tunsi kaiketi kauheaa tuskaa, sillä hän päästi kamalan huudon ja väänteli itseään kuin hermokohtauksessa.
"Pitäkää kiinni hänestä, Herran tähden!" tuntematon huudahti jyrisevällä äänellä, painaen haavan reunoja yhteen äärettömän kylmäverisesti ja taitavasti, puristaakseen siitä ulos mustan, märkivän veren.
"Nyt tänne lehdet, lehdet!" hän huudahti.