"Miksi se ei olisi ajatukseni? Onko minulla milloinkaan tapana salata sitä?"
"Eräissä tapauksissa se ehkä voisi olla hyödyllistä."
"En tahdo kieltää sitä; mutta niin ei ole laita nyt. Kas niin, tulehan sisälle, istu ja jutelkaamme."
"Olkoon menneeksi sitten", nuori mies vastasi, astuen muutaman askeleen eteenpäin, "erittäinkin kun tahdon pyytää teiltä vakavaa selitystä."
Tiikerikissa rypisti kulmakarvojaan ja jatkoi, huonosti pidättäen alkavaa suuttumustaan:
"Minulleko puhut sillä tavoin, oletko siis unohtanut, kuka minä olen?"
"En ole unohtanut mitään, mitä minun tulee muistaa", metsästäjä vastasi suoraan.
"Hm, unohdat liian helposti, poika, että minä olen isäsi."
"Isäni? Mikä minulle sen todistaa?"
"Mitä sinä uskallat sanoa!" ukko huudahti uhkaavalla äänellä.