Ja ennenkuin Tiikerikissa, hämmentyneenä tästä hyvästijättöpuheesta, joka osoitti, ettei hacienderoa oltu täysin johdettu harhaan, oli ehtinyt saavuttaa kylmäverisyytensä, meksikolainen kannusti hevostaan ja poistui äkkiä saavuttaakseen seurueensa, joka oli muutaman askeleen häntä edellä.

Ukko seisoi liikkumatta, katse matkustajiin tähdättynä, kunnes nämä viimein katosivat metsään. Sitten hän palasi teocaliin, mumisten kolkolla äänellä:

"Olisiko hän huomannut tarkoitukseni? Ei, se on mahdotonta. Hänen epäluulonsa on kuitenkin herännyt, en ole ollut kyllin varovainen."

Sillä välin matkustajat olivat tunkeutuneet metsään aivan Kivisydämen kintereillä. Tämä ratsasti yksikseen muutamia askeleita edelläpäin, pää painuksissa ja nähtävästi synkkiin ajatuksiin vaipuneena.

Lähes kaksi tuntia he kulkivat siten eteenpäin, vaihtamatta sanaakaan. Metsästäjä ratsasti aivankuin hän olisi ollut yksin, piittaamatta vähääkään niistä, joille hän näytti tietä, ja kääntämättä edes päätään nähdäkseen seurasivatko nämä vai ei.

Tämä käytös ei erikoisesti ihmetyttänyt hacienderoa, joka siihen katsoen, millä tavoin hän edellisenä iltana oli tutustunut metsästäjään, odottikin tämän luonteessa olevan erinäisiä omituisuuksia. Kuitenkin hän tunsi mielessään loukkaantuvansa tämän miehen osoittamasta kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä, vaikka hän oli koettanut voittaa hänen suosiotaan hyväntahtoisuudellaan. Eikä hän yrittänytkään katkaista hiljaisuutta ja tekeytyä ystävällisemmäksi.

Vähän ennen kahtatoista matkustajat saapuivat jotenkin suurelle avonaiselle paikalle, jonka keskellä kartiomaisesti sangen korkealle kohoavan yksinäisen kallion ra'oista pulppusi esiin raikas ja kristallikirkas lähteensilmä, raivaten kapeana purona tiensä tiheän kurjenmiekkapensaikon läpi.

Tämä aukeama, ympäröivien tuuheiden jättiläispuiden varjostamana, tarjosi väsyneille matkustajille suloisen lepopaikan.

"Vartokaamme tässä, kunnes pahin auringonhelle on ohi", sanoi opas, joka nyt ensi kerran avasi suunsa teocalista lähdettyä.

"Olkoon menneeksi", haciendero vastasi hymyillen, "muutoin paikka ei voisi olla paremmin valittu."