Soihdut sammuivat. Vieraat poistuivat; eikä salissa enää ollut muita kuin Antipas, kädet ohimoilla ja yhä tuijottaen katkaistuun päähän, sillä välin kun Fanuel seisoen keskellä isoa salia mutisi rukouksia, kädet ojennettuina.
Auringon noustessa saapuivat Johanneksen taannoin lähettämät kaksi miestä, tuoden niin kauan odotetun vastauksen.
He uskoivat sen Fanuelille, joka siitä haltioitui.
Sitten hän osoitti heille juhlajätteiden keskellä maljassa lepäävää kolkkoa esinettä. Toinen miehistä sanoi:
"Rohkaise mielesi! Hän on astunut alas kuolleiden luo ilmoittamaan
Kristuksen tuloa!"
Essealainen tajusi nyt sanat: "Jotta hän kasvaisi, minun täytyy vähetä."
Ja kaikki kolme ottivat Johanneksen pään ja poistuivat Galileaan päin.
Se oli hyvin raskas, he kantoivat sitä vuorotellen.