— Ja sitten on välttämätöntä, että hän miellyttää minua miehenä.
— Välttämättömästi.
— Sitten minä hänet pyydystän.
— Sinä pyydystät hänet?
— Niin juuri, samalla lailla kuin pyydystetään kaloja. Sinä et ole koskaan onkinut?
— En, en koskaan.
— Siinä sinä olet menetellyt väärin. Se on hyvin hauskaa. Ja sitten se on hyvin opettavaista. Niin, minä hänet pyydystän…
— Milläs lailla sinä menettelet?
— Voi sinua hölmöä! Eikö nyt miehiä saa, jos tahtoo, vaikka siltä näyttääkin, että he toimittaisivat valinnan! Ja he… nuo tyhmeliinit…luulevat vieläkin valitsevansa…mutta me itse asiassa…aina… toimitamme valinnan, me… Ajattele siis, että, kun ei olla rumia, eikä tyhmiä, kun on kysymyksessä meidän kaltaisemme, kaikki miehet ovat tavottelijoita, kaikki, poikkeuksetta. Me, me tarkastamme heitä aamusta iltaan, ja kun me olemme keksineet jonkun sopivan, niin me pyydystämme hänet…
— Sanasi eivät selvitä minulle sitä, miten sinä menettelet.