Majatalonpitäjä meni hakemaan vaimoaan:
— Kuulehan, se taiteilija, jonka minä sijoitin huoneeseen n:o 11, on luullakseni kuollut.
Emäntä kohotti kätensä ylös. — Mahdotonta! Herra Jumala! Onkohan se nyt koleeraa? Isäntä pudisti päätään: — Minä luulisin pikemminkin, että kysymyksessä on aivohalvaus, koska hän on käynyt mustaksi kuin viinin pohjasakka.
Mutta pelästynyt porvarinainen hoki:
— Tästä ei saa puhua mitään, tästä ei saa puhua mitään, luulisivat koleeraksi. Mene tekemään ilmoitus viranomaisille äläkä puhu muille mitään. On parasta korjata hänet yöllä, niin ei kukaan näe.
Isäntä mutisi:
— Neiti Clarisse oli täällä eilen, huone on vapaa tänä iltana.
Ja hän meni hakemaan lääkäriä, joka totesi kuoleman tapahtuneeksi halvauksesta, yltäkylläisen aterian jälkeen. Sitten sovittiin poliisikomisaariuksen kanssa, että ruumis kuljetettaisiin pois keskiyöllä, jottei mitään epäluuloja syntyisi hotellissa.
* * * * *
Kello oli tuskin yhdeksän kun rva Amandon nousi salakähmäisesti Kultaisen Hevosen portaita ilman että kukaan näki häntä sinä päivänä. Hän saapui ovensa eteen, avasi sen ja astui sisään. Kamiinalla paloi kynttilä. Hän kääntyi vuodetta kohden. Komendantti oli käynyt vuoteeseen, mutta oli vetänyt verhot kiinni.