Georges vastasi epäillen: "Mitä kummia?"
"Oikein totta, vakuutan sinulle. Hän on puhunut sinusta aivan naurettavan innostuneesti. Sangen omituista, kun hänestä on kysymys! Hän tahtoi saada tyttäriään varten kaksi sinun kaltaisiasi miestä!… Mitä häneen itseensä tulee, niin asialla ei onneksi ole mitään merkitystä."
Georges ei käsittänyt, mihin Madeleine pyrki: "Mitä? Ei mitään merkitystä?"
Vakuuttuneena kuin ainakin nainen, joka on varma asiastaan, Madeleine vastasi: "Oh, rouva Walter on niitä, joista kenelläkään ei koskaan ole ollut mitään kuiskailtavaa, ymmärrätkö, ei koskaan! Häneen ei missään suhteessa voi päästä käsiksi. Sinä tunnet hänen miehensä yhtä hyvin kuin minäkin. Mutta häntä et. Hän on kärsinyt aivan tarpeeksi jouduttuaan naimisiin juutalaisen kanssa, mutta hän on ollut hänelle uskollinen. Hän on kunniallinen nainen."
Du Roy hämmästyi: "Minä luulin, että hänkin on juutalainen."
"Hänkö! Ei ollenkaan. Hän on kaikkien hyväntekeväisyysyritysten suojelijatar seurakunnassaan. Vieläpä hän on kirkollisesti vihittykin. En sitten tiedä, oliko mies olevinaan kastettu vai ummistiko kirkko silmänsä."
Georges mutisi: "Ah… ja hän… hän on nyt siis… ihastunut minuun…?"
"Niin, niin, siitä voit olla varma, vieläpä täydellisesti. Ellet jo olisi kiinni toisaalla, neuvoisin sinua pyytämään… Suzannen kättä… mieluummin hänen kuin hänen sisarensa, eikö niin?"
Georges vastasi viiksiään kierrellen: "Hm. Eipä ole äitikään vielä madonsyömä."
Mutta Madeleine tuli kärsimättömäksi: