Madeleine vastasi välinpitämättömästi:
"No, siinä tapauksessa ei kannata odottaa lauantaihin. Voimmehan ilmoittaa sen herra Lamaneurille vaikka nyt heti."
Ja taas he seisoivat silmä silmää vasten koettaen tunkeutua toistensa sisimmän tuntemattomiin kätköihin, päästä selville toistensa salaisimmista ajatuksista. He koettivat nähdä toinen toisensa omantunnon yhden ainoan mykän kysymyksen valossa. Heidän välillään oli kaksinkamppailu, kahden olennon ottelu, jotka olivat eläneet toistensa rinnalla kuitenkaan koskaan oppimatta tuntemaan toinen toistaan ja jotka epäilivät toisiaan, vakoilivat ja vainosivat toisiaan, mutta eivät koskaan päässeet tunkeutumaan toistensa sielun hämäriin syvyyksiin.
Ja äkkiä Georges murahti matalalla äänellä ja katsoen vaimoaan suoraan kasvoihin:
"No… tunnusta pois, että olet ollut de Vaudrecin rakastajatar!"
Madeleine kohautti olkapäitään: "Sinä olet typerä… Vaudrec oli hyvin kiintynyt minuun, hyvin kiintynyt… siinä kaikki."
Du Roy polki jalkaansa: "Valehtelet! Se ei ole mahdollista!"
Madeleine vastasi levollisesti: "Asia on niinkuin sanoin."
Du Roy alkoi jälleen kulkea edestakaisin, mutta pysähtyi uudelleen:
"Voitko sitten selittää, miksi hän määräsi koko omaisuutensa sinulle?"
Madeleine alkoi selittää huolettomalla, välinpitämättömällä äänellä: "Se on hyvin yksinkertaista. Kuten äsken sanoit, hänellä ei ollut muita ystäviä kuin me, tai oikeammin muita kuin minä, sillä hän tunsi minut jo lapsuudestani saakka. Äitini oli seuranaisena hänen vanhempiensa luona. Hän kävi usein meillä, ja koska hänellä ei ollut rintaperillistä, hän ajatteli minua. Mahdollista on, että hän myös vähän rakasti minua. Mutta ketäpä naista ei olisi tällä tapaa rakastettu? Onhan hyvin mahdollista, että tämä salainen tunne johdatti minun nimeni hänen kynänsä kärkeen, kun hän kirjoitti viimeistä tahtoaan. Hän antoi minulle kukkia joka maanantai. Sitä et koskaan ihmetellyt, eikä hän koskaan tuonut kukkia sinulle, vai mitä? Nyt hän antaa minulle omaisuutensa samasta syystä ja koska hänellä ei ole ketään toista, jolle hän sitä tarjoisi. Olisi päinvastoin ollut hyvin kummallisia, jos hän olisi määrännyt sen sinulle. Miksi hän niin olisi tehnyt? Mikä sinä olit hänelle?"