Madeleine vastasi: "En ymmärrä, kuinka se kävisi laatuun, kun kerran testamentin sanamuoto on selvä."
Du Roy todisteli: "Oh, se on hyvin yksinkertaista. Sinä annat minulle puolet perinnöstä vapaaehtoisena lahjana. Koska meillä ei ole lapsia, niin se käy päinsä. Ja siten tukittaisiin kateellisten ihmisten suut."
Madeleine sanoi hieman kärsimättömänä: "En käsitä kuinka kateellisten ihmisten suut voitaisiin tukkia, koska on olemassa Vaudrecin allekirjoittama paperi."
Du Roy jatkoi suuttuneena: "Onko meidän pakko sitä näyttää tai naulata sitä seinään? Sinä olet typerä. Me sanomme, että kreivi de Vaudrec on määrännyt meille puolet kummallekin omaisuudestaan… Siinä kaikki… Ethän voi ottaa vastaan perintöä ilman minun suostumustani. Saat suostumukseni sillä ehdolla, että jaamme omaisuuden, mikä on ainoa tapa pelastaa minut joutumasta ihmisten naurettavaksi."
Madeleine loi vielä kerran mieheensä läpitunkevan katseen:
"Kuten haluat. En pane vastaan."
Silloin Du Roy alkoi jälleen kävellä edestakaisin huoneessa. Hän näytti taas epäröivän ja vältti nyt vaimonsa tutkivia katseita. Hän sanoi: "Ei… ehdottomasti ei… ehkä on parempi luopua kaikesta… se on arvokkaampaa… soveliaampaa… kunniallisempaa… Kuitenkaan ei tällä tapaa kukaan voisi epäillä mitään, ei kukaan. Epäilevimpienkin olisi taivuttava."
Hän pysähtyi Madeleinen eteen: "No niin, rakkaani, jos haluat, niin menen yksinäni asianajajan luokse kysyäkseni häneltä neuvoa ja selittääkseni asian hänelle. Kerron omantunnonepäilyni ja sanon hänelle, että olemme päättäneet soveliaisuussyistä jakaa omaisuuden, jotteivät ihmiset pääsisi mitään puhumaan. Siitä hetkestä lähtien, jolloin minä olen suostunut ottamaan vastaan puolet tästä perinnöstä on aivan selvää, ettei kenelläkään ole oikeutta hymyillä. Silloin aivan kuin sanoisin ääneen: 'Vaimoni ottaa vastaan, koska minäkin otan vastaan, minä, hänen miehensä, joka osaan arvostella, mitä hän voi tehdä saattamatta itseään huonoon huutoon.' Muulla tapaa järjestettynä asia aiheuttaisi häväistysjutun."
Madeleine sanoi vaatimattomasti: "Tee kuten haluat."
Du Roy tuli yhä puheliaammaksi: