Clotilde vaikeni äkkiä ja alkoi vaikeroida iskujen alla. Hän ei liikahtanutkaan. Hän oli piilottanut päänsä uuninnurkkaan ja päästeli valittavia kirkaisuja.
Du Roy lakkasi lyömästä ja nousi seisaalleen. Sitten hän astui muutaman askelen saavuttaakseen jälleen kylmäverisyytensä. Hän meni makuuhuoneeseen, kaatoi pesuvadin täyteen kylmää vettä ja upotti siihen kasvonsa. Sen jälkeen hän pesi kätensä ja meni sormiaan pyyhkien katsomaan, mitä Clotilde teki.
Rouva de Marelle ei ollut liikahtanutkaan. Hän makasi pitkällään permannolla ja itki hiljaa.
Du Roy kysyi:
"Joko pian lopetat vetistelemisesi?"
Clotilde ei vastannut. Georges seisoi keskellä huonetta ollen hieman hämillään, hieman häpeissään tuon lattialla viruvan ruumiin edessä.
Sitten hän äkkiä teki päätöksensä ja otti hattunsa uuninkulmalta: "Hyvästi. Voit antaa avaimen portinvartialle, kun olet tullut valmiiksi. En aio odottaa sinun armonosoituksiasi."
Hän lähti, sulki oven, meni portinvartijan luokse ja sanoi:
"Rouva on vielä sisällä. Mutta hän lähtee pian. Sanokaa isännälle, että sanon irti huoneiston lokakuun alusta. Nyt on elokuun kuudestoista, niin että minulla on täysi irtisanomisoikeus."
Hän poistui nopein askelin, sillä hänen oli vielä kiireellisesti toimitettava joitakin viimeisiä morsiuslahjaostoksia.