Sitten juoksi hän ovelle ja mölähti: Céleste, hoi! Joudu, Céleste!
Säikähtyneenä syöksähti palvelijatar ovelle. Tohtori puhui niin nopeasti, että se kävi vallan sopotukseksi: — Kenkäni, miekkani, patruunavyöni ja espanjalainen tikarini, joka on siellä yöpöydälläni: joudu, joudu!
Taas yritti itsepäinen talonpoika, otollisen äänettömyyden tullen, jatkaa selitystänsä:
— Siitä syntyi sitten kuin pieniä pusseja, joihin teki kipeää kävellessä...
Kiivastuneena ärjäsi lääkäri hänelle:
— Jättäkää minut rauhaan, sanon minä! Jos te olisitte pesseet jalkanne, ei niitä olisi syntynyt, koira vieköön!
Tarttuen sitten miestä kurkusta kiinni tiuskaisi hän tälle vasten naamaa:
— Etkö sinä, kolmenkertainen elukka, tiedä, että me elämme jo tasavallassa!
Ammattitunne rauhoitti hänet kuitenkin heti kohta ja hän lykkäsi ällistyneen pariskunnan ulos toistellen:
— Tulkaa huomenna, tulkaa huomenna, ystäväni. Tänään minulla ei ole aikaa.