»Alakerroksen väki, mitä alakerroksen väkeä? Ei siellä ole mitään väkeä alakerrassa. Hän tarkoittaa isää ja äitiä», sanoi pikku tyttö.
»Se on lähinnä minun omallatunnollani», sanoi nuori mies, »että pyysin rva Richmania muuttamaan kaluston. Se ei ole kaikkien maun mukainen.»
»Saanko kysyä», sanoi Sargon, »kuinka paljon huone maksaa?»
»Kolmekymmentä shillinkiä, luullakseni», sanoi nuori mies, »aamiaisineen.»
Sargon laski karttansa ja taivaansa pöydälle. Hän tunsi, että hänen piti saada tämä huone taikka jäädä iäkseen tappiolle.
»Olen halukas», sanoi hän, »ottamaan tämän huoneen. Maksan siitä etukäteen ja jään tänne heti. Mutta, minun täytyy varoittaa teitä, asemani maailmassa on erikoinen. En anna mitään tietoja itsestäni, en tuo mitään tavaroita.»
»Paitsi tietysti näitä karttoja», sanoi nuori mies. »Eikö teillä esimerkiksi ole hammasharjaa?»
Sargon mietti. »Ei. Kyllä minun täytyy hankkia itselleni hammasharja.»
»Minusta se näyttäisi paremmalta», sanoi nuori mies.
»Jos on tarpeellista», jatkoi Sargon, »niin maksan etukäteen kahdesta viikosta, ja hankin itselleni kaikki välttämättömät tavarat.»