Johtaja tuli ottamaan selville, mistä oli kysymys, ja hänen apulaisensa jätti hedelmät rauhaan ja tuli perästä avuliaan näköisenä. Sargon huomasi, että hän kohtaisi vastarintaa, ja kokosi kaikki sisäiset voimansa. »Se on suuri seurue», sanoi hän. »Sen pitäisi päästä tänne syömään minun kanssani, ja minä pidän heille puheen. Ihmiset täällä voivat mielellään liittyä meihin. Pankaa kaikki pöydät yhteen. Erikoisten pöytien ja erikoiselämän päivät ovat ohi. Sallikaa pöytienkin julistaa ihmisten veljeyttä. Meidän hallintomme alla. Pankaa ne yhteen.»
Kuullessaan sanat »ihmisten veljeyttä» eräs pohjoisesta tulleista liikemiehistä tunsi äkkiä käsittävänsä. »Se on verellä tahrattu bolsheviki», sanoi hän — tai jotain siihen suuntaan. »Onpa hän löytänyt paikan, jonne tunkeutua.»
»Sitä ei pitäisi sallia», sanoi hänen toverinsa. »Emmekö me missään saa olla rauhassa niistä!»
Ensimmäinen liikemies ilmaisi yleisen vastenmielisyyden punaista bolshevismia vastaan ja söi edelleen leipäänsä kiireellisesti, välinpitämättömästi ja kiukkuisesti. »Milloinka se kanamuhennos tulee? kysyi hän. »Ovat kai pudottaneet sen.»
Mutta johtajan huomiokyky oli ollut vielä nopsempi kuin liikemiehen. Heti Sargonin alettua puhua oli annettu nopea merkki. Poliisia hakemaan lähetetty tarjoilija oli jo sivuuttanut Billyn ja Bobbyn ja epäröivän joukon eteishallissa, joka nyt oli vetoisa ja epämiellyttävä, kun humalainen mies oli rikkonut ruudun kierto-ovesta.
Mutta Sargon ei huomannut mitään tästä mykästä sivujuonesta. Hän pysyi vain siinä suunnassa, jonka hän edessään näki, ja sen tarkoituksena oli murtaa häntä kohtaava vastarinta.
»Emme pidä suuria päivällisiä tässä huoneessa, herra», sanoi johtaja koettaen voittaa aikaa. »Sellaiset voitte pitää Syrian Hallissa, Elysian Chamberissa, pienessä tai suuressa Vapaamuurarisalissa, kun olette tehneet asianmukaisen ilmoituksen, ja asiaankuuluvien järjestelyjen jälkeen, mutta tämä on vain yleinen ravintola. Ette voi muitta mutkitta tarjota suuria päivällisiä täällä tuntemattomalle seurueelle tai joukolle. Siihen me emme rupea. Se ei käy päinsä.»
»Se tapahtuu tänä iltana», sanoi Sargon siihen sävyyn, sellaisella katsannolla ja sellaisilla liikkeillä, että ne olisivat saaneet koko unelmoidun Sumerian lankeamaan polvilleen.
Mutta eurooppalaisten ravintoloiden johtajat ovatkin nähtävästi kovempaa ainetta kuin vanhat sumerialaiset. »Pelkään kuitenkin, ettei niin käy, hyvä herra», sanoi hän ja pysyi kohteliaan kieltävällä kannallaan.
»Tiedättekö», huusi Sargon, »kenen kanssa te nyt olette tekemisissä?»