Mutta ennenkuin rupeamme kuvailemaan sitä odottamatonta ja pelottavaa koettelemusta, joka nyt lankesi hänen osalleen, on meidän kerrottava, pari pientä kohtausta häntä vangittaessa.
Toinen on hra Kama Mobamban käyttäytyminen. Hän seurasi loppukohtauksia ravintolassa suurten, pronssisten kasvojen ilmaistessa kasvavaa ällistystä. Oliko tuo pieni, sinisilmäinen mies kuitenkin johtanut hänet harhaan? Kun Sargon vihdoin kuljetettiin pois, liikahti hra Mobamba, ikäänkuin hän yhä olisi halunnut seurata häntä. Sitten hän seisoi paikoillaan, rypisti miettivästi otsaansa ja haparoi rintataskuaan. Hiukan vaivalloisesti sai hän vedetyksi sieltä paperipalasen, joka näytti olevan hänen ainoa järjellinen yhdyssiteensä Lontoon kanssa. Se oli nyt jokseenkin ryppyisessä tilassa. Silitellen sitä suurella kädellään lähestyi hän johtajaa ojentaen paperin hänelle.
»Mikä tämä on?» kysyi johtaja.
Musta herrasmies kumarsi sanomattoman sulavasti yhä ojentaen paperiaan.
»En puhu enkelskaa», sanoi musta mies. »Portukalilainen. Lean ja Kay.
Lemonallkatu.»
Häntä ei ollut helppo ohjata perille.
Sillä välin Bobby ravintolan oven edessä vaieten kielsi millään lailla tuntevansa Sargonia. Hän seisoskeli siellä yhä Billyn kanssa, omituisen, puoleksi äidillisen huolestumisen pidättämänä. Entiset sotilaat »väistyivät alta», käyttääksemme posetiivin vääntäjän ilmeikästä sanontaa, poliisin ilmaantuessa. Surupukuinen mies ja hänen häiriönsä oli selvitetty, mutta paikalla oli vielä koko joukko väkeä seisoskelemassa hämärän odotuksen vallassa, ja nuori reportteri koetti löytää jonkun, joka ymmärtäisi Oldhamin harvinaista ja hämärää kieltä. Ja sitten siellä oli vielä useita poliiseja, yksi nähtävästi korkeampi, komean näköinen upseeri, jolla oli piikkikypärä ja nauhoitettu takki.
»Tuossa hän tulee!» sanoi Billy, kun Sargon talutettiin ulos.
Kaikki vaikenivat hänen kulkiessaan eteisestä pyörivälle ovelle. Ja Sargonissa, niin tuntui Bobbysta, oli jotakin tähän asti näkemätöntä arvokkuutta. Hän ei katsonut oikealle eikä vasemmalle, ja hänen silmänsä olivat tavattoman surulliset.
»Mutta mitä ne hänelle tekevät?» kysyi Bobby.
»Sattuisitteko tuntemaan hänet, herra?» kysyi upseeri äkkiä.