Siniset silmät tuijottivat kauhistuneina noitten epämiellyttävien muistojen noustessa mieleen.
»Ei voi olla epäilystäkään siitä, etten minä olisi Sargon», sanoi hän äkkiä katsoen terävästi Bobbyyn.
Hetkellinen kiihko katosi heti. »Tuo Preemby-niminen mies ei ollut herännyt. Hän nukkui… tuskin osasi uneksiakaan elämästä. Mutta minä olen nähnyt! Olen katsellut maailmaa korkealta paikalta. Pimeästä paikasta myös… Sargon! Sargon on aivan eri henkilö… Mutta se on vaikeaa.»
Hän vaikeni taas.
Bobby huomasi, etteivät he pääsisi minnekään. Tätä keskustelua kuvitellessaan oli hän puhunut, ja Sargon oli kuunnellut. Eikä ketään ollut kuuntelemassa. Mutta kaikki tämä oli odottamatonta. Kuitenkin oli suunnitelma kerrottava, Sargonille oli annettava ohjeet. Hän katseli salaa ihmisiä ympärillään. »Meidän keskuudessamme on monta», sanoi hän, »jotka tahtoisivat vapauttaa teidät. Tahdon kertoa teille…» Tällä hetkellä hän keksi, että oli käytettävä keinotekoista kieltä. »Kun minä puhun kaupungista Keski-Aasiassa, tarkoitan tätä paikkaa, tätä hoitolaa. Ymmärrättekö?»
»Tämä paikka… Keski-Aasia, jos minä olen Sargon… Kaikki on mahdollista, kaikki muu… Mutta me olemme yhä Englannissa.»
»Niin kyllä, mutta tahtoisin selittää sen teille.»
»Niin, niin, selittäkää.»
»Puhun suurista löydöistä Keski-Aasiassa. Se tarkoittaa tätä.»
Mahtoiko hän ymmärtää.