"Eipä paljon, myönnän", hän vastasi. "Tyttärelleni, jota rakastan enemmän kuin itseäni, on siitä kuitenkin hyötyä, ja pahassa tapauksessa olen kyllä siihen tyytyväinen. Mutta älkäähän olko niin kiivas, valkoinen mies. Minä kysyin, miksi minulla olisi suunnitelma? Enhän minä sanonut ettei minulla sellaista ole."
"Jos Teillä on, ilmaiskaa se meille empimättä", sanoi englantilainen.
Mattai kumarsi ja vastasi:
"Niinkuin tahdotte; mutta en tiedä, millä silmin armollinen neiti Maya katselee suunnitelmaani. Ennenkuin sen paljastan, tahdon tehdä kaikkien tiettäväksi, että löytyy vain yksi vaihtoehto — että kuolette kaikki huomispäivänä. Henkenne on minun käsissäni; ja jos minun on niin tehtävä, pelastaakseni tyttäreni ja itseni, en epäröi surmata teitä."
"Enempää kuin mekään epäröimme ottaa Teidän henkeänne", sanoi vihaisena englantilainen; "sillä pitäkää mielessänne, ettette pääse astumaan tämän kynnyksen yli kaulanne katkeamatta, ellette keksi sellaista suunnitelmaa, jonka me voimme hyväksyä."
Taaskin Mattai kumarsi ja jatkoi:
"Yhdellä keinolla vain on Tikalin onnistunut rauhoittaa kansa, julistamalla sille, että neiti Maya viedään Sydämen Neuvoston eteen, Nimettömän jumalan Kaikkein Pyhimpään Vetten Nousuyönä, kun Neuvosto on lain mukaan oikeutettu ensi kerran siellä istumaan, ja seuraavana aamuna saatetaan koko kaupungin nähtäväksi. Zibalbayn sanoilla oli kumma vaikutus kansaan, vaikkakin se hänen puhuessaan huusi alas hänet. He tahtovat tietää mitä tapahtuu silloin, kun tuo ennustus täyttyy ja Sydämen tunnusmerkin eronneet puoliskot liitetään yhteen pyhän alttarin ääressä. Zibalbayn kertoman mukaan uskoivat he jumalan ilmoittavan tarkoituksensa ja osoittavan, mikä olisi teidän osanne tulevissa kohtaloissa. Siksipä kansa — niin! ja moni ylimys sekä Sydämen Neuvosto — luulee näkevänsä jonkun merkin tahi ihmeen, kun Päivä ja Yö yhtyvät. He alkavat luulla Zibalbayn hulluutta Taivaan määräämäksi, että Taivaan ääni lähetti hänet matkalleenkin."
Mattai mietti hetken ja jatkoi:
"Armollinen neiti, olen vanha, ja monta vuotta olen palvellut jumalia, uhrannut heille, lähestynyt heitä rukouksin, mutta koskaan en ole huomannut jumalien vastaavan avunhuutajilleen tai kuullut kuolemattomien äänien puhuvan ihmislapsille. Jumalia näyttää olevan niin paljon; niinpä ehkä näillä muukalaisillakin on omansa; siinäpä ollaan, neiti, että minäkin vanhoilla päivilläni kysyn itseltäni, onko olemassa muita jumalia kuin ne, jotka ihmismieli on tyhjästä luonut ja muovaillut oman mielikuvituksensa mukaisiksi. En osaa sanoa, mutta en luulisi, jos joutuisin niin ankaraan asemaan kuin te olette tänä yönä, epäileväni puhua näiden mykkien jumalien puolesta."
"Mitä tarkoitatte?" kysyi Maya.