"Mitä sanotte, Ignatio?"
"En tosin halua nähdä verta, mutta turvallisuutemme takia olisi näiden roistojen viisainta kuolla. Hengiltä heidät!"
Don Pedro alkoi mylviä kauhuissaan, ja tuo sankari, José, puhkui kyyneliin ja rukoili armoa, kiemurrellen tuskissaan, sillä miekan kärki poltti häntä.
"Te olette sivistynyt englantilainen", hän ynisi; "Te ette voi tappaa avutonta miestä kuin teurasta."
"Niinkuin Te yrititte tappaa meidät tuonne kamariin — meidät, jotka pelastimme teidän henkenne", vastasi herra Strickland. "Mutta Te olette oikeassa, en voi sitä tehdä, koska, kuten sanotte, olen sivistynyt mies. Molas, päästäkää irti tuo koira, ja jos hän yrittää paeta, lävistäkää hänet puukollanne. José Moreno, Teillä on miekka kupeellanne, ja minulla kädessäni; en tahdo Teitä tappaa, mutta koska meillä on riita, niin ratkaiskaamme se tässä ja heti paikalla."
"Te olette mieletön, herra", minä sanoin, "lähteä nyt tuolla tavoin henkeään kaupitsemaan! Minä tuon jo ilman muuta tappaisin."
"Tahdotteko taistella, jos päästän Teidät irti, José Moreno?" hän kysyi, vastaamatta minulle, "vai tahdotteko kuolla paikallanne?"
"Tahdon taistella", hän vastasi.
"Hyvä. Päästäkää vapaaksi hänet, Molas, ja seiskaa varalla veitsinenne."
"Minä käsken", aloin minä, mutta mies oli jo vapaa ja herra Strickland odotti häntä, selkä oveen päin, tarkastellen kultakädensijaista intiaanimiekkaa.