Minä nyökkäsin ja jatkoin matkaa, ihmetellen mielessäni, mikä oli saattanut Stephen'in äkkiä päättämään viettää yönsä Marialla.
V.
HASSAN.
Noin kaksi tuntia päivänkoiton jälkeen minut seuraavana aamuna herätti kolkutus ovelle ja Jack'in ääni, joka sanoi keittäjä Sam'in haluavan puhutella minua.
Olin ihmeissäni, mitä varten hän nyt oli täällä, vaikka luulin hänen nukkuvan laivalla, ja käskin hänen siis astua sisään. Huomautan tässä, että Sam oli kotoisin Kap'ilta ja sekarotua. Pohjaveri oli kai malaijilaista, johon oli sekoittunut intialaista kylmäverisyyttä ja tavalla tai toisella tippa valkeaa, mahdollisesti myöskin hiukan hottentottia, mutta siitä en ole varma. Tulos oli henkilö, jolla oli vähän paheita ja paljon hyveitä. Sammy oli, voin sanoa sen heti, ehkä suurin pelkuri minkä milloinkaan olen tavannut. Hän ei voinut sille mitään, se oli hänelle myötäsyntyistä, vaikkakaan tämä pelkuruus, kumma kyllä, ei milloinkaan estänyt häntä juoksemasta uuteen vaaraan. Siten hän esimerkiksi hyvin tiesi, että retki, jolle aioin lähteä, oli erittäin uhkarohkea; muistaessani hänen heikkoutensa selitin sen hänelle hyvin selvästi. Mutta tämä tieto ei peloittanut häntä pyytämästä ja rukoilemasta, että saisi seurata minua. Mahdollisesti syy oli siinä, että välillämme, samoinkuin Hansin ja minun, oli olemassa molemminpuolinen kiintymys. Kerran, monta vuotta aikaisemmin, olin pelastanut Sammyn aika vaikeasta pälkähästä kieltäytymällä todistamasta häntä vastaan. On tarpeetonta mennä yksityiskohtiin, mutta eräs hänen hallussaan oleva rahasumma oli hävinnyt. Tästä tahdon mainita vain sen, että hän oli siihen aikaan kihloissa erään neekerinaisen kanssa, jolla oli hyvin kalliita mielitekoja ja jota hän lopultakaan ei nainut.
Tämän jälkeen hän sattumalta joutui hoitamaan minua sairauteni aikana.
Siitä johtui kiintymys, josta mainitsin.
Sammy oli kristinuskoon kääntyneen alkuasukassaarnaajan poika ja kasvatettu, kuten hän sanoi, "Sanalla". Hän oli säätyynsä nähden saanut erinomaisen kasvatuksen ja puhui, paitsi monia paikallisia murteita, joihin oli tutustunut vaihtelevan elämänuransa tautta, täydellisesti englantia, vaikkakin hyvin mahtipontisella tyylillä. Hän ei milloinkaan käyttänyt lyhyttä sanaa, jos vain sai käsiinsä, tai paremminkin kielelleen, pitkän. Muutamia elinvuosiaan hän oli luullakseni ollut opettajana eräässä Kapkaupungin koulussa, joka oli neekerioppilaita varten, ja hänen omain sanainsa mukaan hänen "alanaan" oli ollut "englannin kieli ja kirjallisuus".
Kyllästyttyään tai saatuaan eron tästä toimesta jostakin syystä, jota hän ei koskaan maininnut, hän oli kuljeksinut rannikkoa pitkin Zanzibariin, missä suuntasi kielikykynsä arabiankielen opiskeluun ja pääsi taloudenhoitajaksi tai ylikeittäjäksi hotelliin. Muutaman vuoden kuluttua hän menetti tämänkin paikan, en tiedä, kuinka tai mistä syystä, ja ilmestyi Durban'iin "vaatimattomassa asemassa", kuten hän itse sanoi. Täällä kohtasimme toisemme uudelleen juuri ennen Ponga-maan matkaani.
Käytökseltään hän oli hyvin kohtelias ja luonteeltaan erittäin uskonnollinen; luulen, että hän oli uskonnoltaan baptisti. Hän oli lyhyt, ruskea, keikarimainen mies, jonka ikää oli vaikea arvata. Tukka kammattu keskeltä jakaukselle, ja kaikissa olosuhteissa hän aina oli siististi puettu.
Otin hänet palvelukseeni syystä että hän oli suuressa puutteessa ja oli erinomainen keittäjä, mitä parahin sairaanhoitaja, ja ennen kaikkea syystä että olimme, kuten jo kerroin, tavallaan kiintyneet toinen toiseemme. Sitäpaitsi hänen olentonsa huvitti minua suuresti, mikä merkitsee paljon pitkällä matkalla, jollaiselle aioin lähteä. Sellainen lyhykäisyydessään oli Sammy.