REETA (ryyppää kahvia, juoksee likaämpärin luo ja sylkee yskien kahvin suustansa).
Miehet (nauravat).
KALLE (tekeytyen viattomaksi). No, mikäs kahviin on tullut?
REETA. Jahah, kyllä minä yskän ymmärrän. Sinä, kelvoton, olet ollut pannun sotkemassa. Tuoss' on sulle! (Vanuuttaa Kallea korvista.) Noin, noin! Tekeekö vielä toiste mielesi pilan tekoon, mullikka?
KALLE (kumartuu nauraen). Älähän vain korvia vie!
ANTTI. Mutta Reeta! Mitä tuo nyt on tuollainen?
MANU. Etkö sinä sitä tiedä jo kokemuksesta, vanha, naimisissa oleva mies, että rakkautta se on. Rakkaushan jaetaan kahteen pääkappaleeseen: ensimäinen on ennen avioliittoa, ja silloin ollaan näin (halaa Maijaa); toinen on aviollinen rakkaus, ja siitä antoi Reeta juuri näytteen.
ANTTI. Mutta ei sitä sentään sovi ilmaista ihmisten aikana, niinkuin Reeta teki.
MAIJA. Mitäs sinä muiden asioihin tuppaudut, ole kotona kuinka häijy tahansa.
ANTTI. Nainen vaietkoon seurakunnassa, sanoi Paavali. Mene kotiin hoitamaan taloutta, äläkä lentele pitkin kylää koko päivää.