KALLE. Lienee omilla jäljilläsi, sillä minä en kumminkaan ole siihen koskenut.
REETA. Tuohon se varmasti jäi, kun aamulla lähdin.
KAEEE. Vai olisikohan se mustalaisakan kelmi — —
REETA. Onko täällä käynyt mustalaisia?
KALLE. Kävihän noita.
REETA. No jo sinä olet koko kuvatus! Annat selvällä päivällä mustalaisten puhdistaa koko talon.
EEVA (tulee huppuun kääritty pikkulapsi [nukke] sylissä ja jälessään kaksi noin 6-7 ikäistä lasta, poika ja tyttö). Päivää taloon! Tulin tuomaan nämä lapsukaiset kotia. Eräs matkustaja toi ne meille. Sanoi ohi kulkiessaan löytäneensä ne pihalta huutamasta, ja kun täällä ei ollut näkynyt keitään naisihmisiä, niin hän tuli etsimään meiltä niille hoitoa.
REETA. Veikko-parka! Onkohan tuo saanut edes syödäkään tänään?
EEVA. Kyllä minä syötin ne kaikki.
REETA. Annetaan sille nyt sentään vielä vähän maitoa. (Ottaa kannun ja menee ulos.)