Kylmät, ivalliset sanat saattoivat Philin raivoihinsa. Hurjasti naurahtaen hän pisti pistoolinsa koteloon ja hypähti satulasta. Samassa hetkessä Patches ja Joe laskivat kätensä alas, ja Joe, kummankaan sitä huomaamatta, otti muutaman askelen hevostaan kohden.
Phil seisoi nyt rauhallisena kädet ristissä rinnalla katsoen Patchesiin.
»Mitä ilveilyä tämä oikeastaan on, senkin kirottu karjavaras?» sanoi hän kylmästi. »No, ota nyt pistoolisi ja tee mitä aiot.»
Niin vihainen kuin olikin, ei Patches voinut olla ihailematta ystäväänsä, joka oli vastannut hänen purevaan loukkaukseensa näin pelottomasti. Mutta hän ei voinut poiketa suunnitelmastaan saada Phil heittämään pois aseensa.
»Ilveilijä sinä olet itse ja kerskailija lisäksi», ivasi hän. »Sinä tiedät hyvin, ettei minulla ole asetta. Sinun eleesi on hyvin komea. Paha vain, ettei se vähääkään vaikuta minuun.»
Kiroten Phil tempaisi pistoolinsa kotelosta ja heitti sen maahan.
»Niinkuin tahdot», huudahti hän syöksähtäen Patchesia kohden.
Mutta silloin tapahtui Patchesissa omituinen muutos. Niin vihainen kuin hän olikin, sai muuan ajatus hänen vihansa talttumaan.
»Seis!» huudahti hän äkkiä ja niin käskevästi, että Phil tahtomattaan pysähtyi. »Minä en voi tapella kanssasi tällä tavoin, Phil», sanoi hän, ja Phil näki jälleen tuon omituisen itsehalveksunnan hymyn hänen kasvoillaan. »Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että joudut alakynteen tapellessasi paljain käsin minun kanssani. Nyt sinä olet auttamattomasti minun vallassani, niin kuin minä olin hetki sitten sinun vallassasi. Nyt minä olen aseistettu ja sinä aseeton. Minä en voi näin tapella kanssasi, Phil.»
Vastoin Philin tahtoa Patchesin sanat tekivät häneen syvän vaikutuksen. Hän käsitti, että epätasainen taistelu ei tyydyttäisi kumpaakaan, olipa ylivoima kummalla hyvänsä.