Patches pudisti päätään ja ihmeekseen he näkivät ivallisen hymyn hänen huulillaan.
»Enpä luule niiden huomautusten, joita minulla saattaisi olla tehtävänä, tekevän suurtakaan vaikutusta herroihin», vastasi hän tyynesti. »Olisi joutavaa viivyttää teitä tarpeettoman kauan.»
Miesjoukko ei saattanut pidättää ihailun mutinaa. He olivat miehiä, jotka osasivat arvostaa tällaista horjumatonta rohkeutta.
Lyhyen hiljaisuuden aikana, joka seurasi Patchesin sanoja, syöksähtivät Rovasti ja Helen äkkiä keskelle miesjoukkoa. Ennen kuin kukaan ennätti estää, seisoi Helen Patchesin vieressä ja tarttui häntä käteen. Nopealla liikkeellä tempasi Rovasti lassonsilmukan miehen kaulasta. Vielä hetkinen, ja hän oli leikannut poikki nuoran, joka kahlehti miehen kädet.
»Kiitos», virkkoi Patches rauhallisesti.
»Älä tee sitä, Will», huudahti Jim kiivaasti. »Tämä on meidän asiamme.» Ja samaan hengenvetoon hän huusi tovereilleen: »Sitokaa hänet uudelleen, pojat», ja ryntäsi eteenpäin.
»Paikoillenne», karjaisi silloin Rovasti, ja nähdessään ankaran päättäväisyyden ilmeen rakastamansa ja kunnioittamansa miehen kasvoilla miehet pysähtyivät.
»Minä teen tämän ja teen vielä enemmänkin, Jim Reid», sanoi Rovasti varmana, ja hänen äänessään oli sointu, joka muinaisina villin lännen päivinä oli pakottanut hurjimmatkin miehet tottelemaan. »Tämä teidän kokouksenne liikuttaa nähdäkseni myöskin minua. Minä vastaan tästä miehestä. Te, pojat, tarkoitatte hyvää, mutta te olette tällä kertaa hiukan liian kärkkäitä toimimaan.»
»Me aiomme vihdoin tehdä lopun näistä Tailholt Mountainin karjavarkauksista, Will», vastasi Reid, »ja me aiomme tehdä sen nyt juuri.»
Piiristä kuului hyväksymisen murinaa.