Rovasti naurahti. »Teissä ei ole mitään vikaa, kunhan vain totutte maan tapoihin. Tulkaa nyt tänne siksi aikaa, kun Phil hiukan kesyttää tuota hurjaa hevosta.»
Yhdessä he katselivat, kuinka Phil karautti pois oriilla ja toi sen takaisin uupuneena, mutta tottelevaisena. Patchesin jäädessä katselemaan miesten hommia Rovasti lahti kotiin kertomaan Stellalle päivän tapahtumia.
»Ja mikä luulet tuon miehen olevan?» kysyi tämä pitkän kysymys- ja selityssarjan lopuksi.
Rovasti pudisti päätään. »Sitä en tosiaan tiedä. Hänenlaisensa mies pystyy mihin hyvänsä.» Sitten hän lisäsi tavalliseen filosofiseen sävyynsä: »Mutta hän käyttäytyy aivan kuin puhdasrotuinen ori, jota on pahoinpidelty ja joka juuri on huomannut sen.»
Kun päivän työ oli lopussa ja illallinen syöty, yllätti pikku Billy Patchesin katselemassa laaksoon Granite Mountainille päin, joka uljaana kohosi iltataivasta vasten. Mies tervehti poikaa kömpelösti kuin olisi ollut lapsiin tottumaton. Mutta pikku Billy ei antanut tämän säikäyttää itseään, vaan yritti parhaansa mukaan opastaa muukalaista maailmassa, jonka tunsi monta vertaa paremmin kuin iso mies.
Hän aloitti tuhlaamatta turhaa aikaa esivalmisteluihin.
»Näettekö tuon vuoren tuolla? Se on Granite Mountain. Siellä elää villihevosia ja joskus saamme niistä jonkin kiinni. Mutta te ette tiedäkään, että Philin nimi on 'Villihevos-Phil'?»
Patches hymyili. »Se nimi sopii hänelle.»
»Sen saatte uskoa.» Poika käännähti ja viittasi länttä kohden. »Tuolla on toinen vuori, jonka nimeä ette tiedä.»
»Mitä niistä tarkoitat? Minä näen useampia.»