»Ja vielä toinenkin seikkaa», sanoi Phil hymyillen herttaista hymyään. »Miksi taivaitten nimessä tulitte tänne kävelemällä, kun teillä varmasti oli yllinkyllin tilaisuutta ratsastaa.»
»Niin, katsokaas», vastasi Patches hitaasti, »pelkäänpä, etten voi selittää sitä, mutta se kuului minun tehtävääni.»
»Teidän tehtäväänne! Mutta eihän teillä ollut mitään tehtävää tähän päivään saakka.»
»Oli kyllä. Minulla oli suuri tehtävä. Katsokaas, sitä minä mietin
Metsärajalla koko yön: koetin löytää toisen keinon sen täyttämiseen.
Kertoisitteko minulle, mikä tehtävä se on?» kysyi Phil uteliaana.
Patches naurahti: »Tuskinpa voin sitä tehdä», hän sanoi. »Kenties ratsastaminen tuolla suurella oriilla.»
Phil nauroi ääneen — hyvän ja vilpittömän toverin naurua.
»Se teille kyllä onnistuu.»
»Luuletteko tosiaan?» kysyi Patches innokkaasti.
»Varmasti; sen tiedän.»
»Toivoisin voivani olla varma siitä», vastasi Patches miettiväisenä, ja paimen näki ihmeekseen jälleen hartaan katseen hänen silmissään.