»Mikä on vastaus?» kysyi Kitty.
»Rakkaus, juuri rakkaus! Kitty — jokainen paikka, missä rakkaus asuu, on hyvä. Ilman rakkautta ei mikään paikka voi tyydyttää. Iloitsen siitä, että sanoit sen. Sen tahdoin sinun sanovan. Olen Patchesin kaltainen. Olen löytänyt tehtäväni.» Nyt ei hänen äänessään enää ollut katkeruuden hiventäkään.
Kitty oli syvästi liikuttunut. »En luule käsittäväni tarkoitustasi,
Phil», hän virkkoi.
»Etkö käsitä sitä, Kitty?» vastasi mies. »Minun tehtäväni on nyt voittaa sinun rakkautesi, saada sinut rakastamaan minua sellaisena kuin olen, miehenä — eikä koettaa muuttua sellaiseksi, jollaisen luulen sinua miellyttävän. Sinun täytyy rakastaa miestä eikä sitä, mitä hän tekee tai missä elää. Eikö olekin niin?»
»On», vastasi Kitty hitaasti. »Varmasti niin on. Niin sen täytyy olla,
Phil.»
Mies nousi nopeasti. »Hyvä», hän sanoi miltei töykeästi. »Nyt lähden. Mutta älä erehdy, Kitty. Sinä olet minun, tyttö, sen lain voimalla, joka on yläpuolella kaiken sen, mitä olet oppinut koulussasi. Sen saat oppia tuntemaan. Aion voittaa sinut — sinä olet kuuluva minulle, sillä sinä olet minun.»
Silloin Kittykin nousi, ja heidän seistessään hetkisen vaieten ja katsoen toisiaan silmiin tunsi tyttö miehen voiman, ja hänen sydämensä tunsi riemua ja ylpeyttä, vaikka se ei voinutkaan antaa hänelle kaikkea, mitä hän pyysi.
Nähdessään Philin ratsastavan pois ja häviävän öiseen pimeään, joka jälleen rannattomana ja äänettömänä peitti seudun pehmeään vaippaansa, mietti Kitty katumus mielessään, häipyisikö hän kenties näin ainiaaksi hänen elämästään? Ainiaaksi?
Philin päästäessä hevosensa veräjästä aitaukseen kuului läheltä yön hämärästä suuren oriin hirnunta. Samassa kaikui vielä lähempää hiljainen nauru ja tähtien loisteessa Phil näki miehen hahmon aidan luona. Hänen astuessaan lähemmäksi kuului Patchesin ääni.
»Se oli varmasti Muukalainen.»