"Te teitte hyvän kaupan ostaessanne tuon orjavaimon, joka on tuolla etukannella, ja arvattavasti tahdotte hänestä jotenkin kallista hintaa."
"Tietysti", vastasi Haley puhaltaen suustaan paksun savupilven.
"Kaikissa tapauksissa viette hänet etelään, vai mitenkä?" kysyi mies edelleen.
Haley ainoastaan nyykähytti päätänsä.
"Jollekin maanviljelijälle vai kuinka?"
"Niin, minua on pyydetty ostamaan jotakuta orjaa eräälle maatilalle ja sinne minä aion toimittaakin hänet. Hän on hyvä ruuanlaittaja ja hänen sormensa soveltuvat myöskin varsin hyvin kokoomaan puuvillaa. Minä toivon hänestä saavani melkoisen summan. Tuo lapsi nulikka vain on vastuksina."
Nytpä herra sai tietää, mitä juuri tahtoikin.
"Niin tosiaan", myönsi hän nykäyttäen olkapäitään, "puuvillan viljelyksillä ei voida käyttää sellaista lasta mihinkään."
"Jospa vain saisin ihmisellisesti sen myödyksi."
"Ihmisellisesti"-sana ei tarkoittanut lasta, vaan hintaa.