JENNY: Kuului käyneen perunoita hakemassa, mutta minä en silloin ollut edes kotonakaan. Eikä kukaan ole minulle sanaakaan hiiskunut. Tuo isä-ukon sijainen tahtoi kovin, että lähtisimme kyläilemään tännepäin ja kun arvelin, että saisin sinuakin täällä tavata, niin tulin lähteneeksi.
KALLE: Ne ovat nämä naapurit vähintäin kymmenen vuotta aikaansa jälessä. Luulenpa, että he varmasti uskovat, kun ovat tästä päästä naimiskaupan alkaneet, että siitä tulee tosikin. Mutta sinä et sitä usko, enkä usko minäkään. Oli todellakin hauskaa, että tavattiin. Olen aikonut monasti tulla siellä teillä käymään, mutta niinpä se on jäänyt.
JENNY: Kaikissa sitä ollaan, sano…
(Miehet tulevat vasemmalta, Justiina oikealta, tarjottimineen).
TIIMUS: Kyllä ovat komeita toisetkin hevoset. Kumman tamman varsa se on tuo ori.
SAMULI: Se on sen mustan varsa. Kyllä siinä on ollut sitten kanssa kerrassa hyvä hevonen, mutta vanhuus voittaa.
JUSTIINA (Tarjoo Jennylle kahvia).
JENNY: Kiitoksia, minä en enään jaksa juoda.
JUSTIINA: No, sopii nyt ottaa. Eihän se huonoa pitäisi olla, paninhan minä sikuriakin.
(Jenny ottaa vaikkakin vastenmielisesti).