TUOMAS: Vai saa se niin paljon osarahoja. Koeta nyt poika parastasi, et muualtapäin kuitenkaan niin rikasta saa.
SAMULI: Luulishan tähän nyt tulevan, jos vähääkään ymmärtää omaa etuaan. Ei ole velkataakkaa niskassa, niinkuin tuolla toisessa talossa.
TIIMUS: Vai on siellä velkaannuttu. Omillaanhan se ukkovainaa eleli.
TUOMAS: Eihän siinä ollut velkaa penniäkään, kun tuo poika talon sai, mutta hän on siinä niin mahtavasti ja isosesti alottanut, että taitaa jo velat nousta neljään viiteen tuhanteen.
(Jenny ja Kalle tulevat).
SAMULI: No, miltäs karja näytti?
JENNY: Kauniita ja hyvästi hoidetuitahan ne näkyivät olevan.
TUOMAS: Ei meillä emäntä monastikaan navetassa käy, mitä häntä joskus katsomassa pistäytyy. Piiat ne lehmät hoitaa.
TIIMUS: Mikä pakko, kun on kyllä varaa piikojakin pitää. Kyllä tällaiseen taloon vaan kelpaisi emännäksi tulla.
(Justiina tulee).