TUOMAS: Ei vielä, mutta ehkä pian.
KALLE: Tapasin eilen Samulin tuolla myllyllä ja kun kuulin, että hänellä oli aikomus mennä kirkkoon, niin pyysin tuomaan postia yksintein.
TUOMAS: Kaimar se sieltä sitten tuleekin.
KALLE: Oli se harmillista kun ei me saatu kantopostia tänne. Liian vähän sanoivat olevan tännepäin tulevia sanomalehtiä ja kirjeitä. Ei kuulu kannattavan. Nyt olenkin alkanut kaupittelemaan sanomalehtiä joka taloon ja kun on riittävä määrä saatu, niin laitetaan uudestaan vireille se postiasia. Ehkä isäntäkin nyt tilaa jonkun lehden, vaikkapa vaan nyt ensi aluksi kolmipäiväisen.
TUOMAS: Ei ole niistä rahoistakaan tietoa ja koskapa sitä olisi aikaa niitä lukeakaan.
KALLE: Kyllä sitä aina aikaa on ja ehkäpä niitä rahojakin sentään löytyisi. (Huomaa markan lattialla, joka on Riikalta pudonnut). Mitä minä näenkään. Tuolla lattiassakin on yksi markka. (Ottaa markan). Onkohan se talonväen vai…
TUOMAS (Ojentaa kättään): Näytäs tänne. Kenenkäpä se muitten on. Miten ne niin huolimattomasti rahojaan pitelevät. Joko eukolta tai pojalta se on pudonnut.
KALLE: Mutta ehkä nyt sentään merkitään joku sanomalehden tilaus.
TUOMAS: Heh, he! Ei huolita. Kylläpä sitä noissa on lukemista niin paljon kun sitä viitsiikään.
(Osoittaa pöydällä kirjoja).