Huomaan, ettette tunne äitiäni, muutoinhan ette olisikaan tehnyt niin tyhmää kysymystä. Te ette tiedä, mitä merkitsee olla aina valvonnan alaisena, saada joka hetki kuulla selityksiä, mikä muka tytölle sopii, mikä ei. Nuori naisparka on alati kuin kahleissa, tekipä hän sitten mitä tahansa, ja senvuoksi onkin luonnollista, että hän sitoutuu kantamaan kahleita, joissa hän on sentään vapaa.
Sanna.
Tietäisittepä vain, minkälainen kiistelemishalu hänellä on! Hän on kerrassaan sietämätön. Kerran hän väitti, ettei ole yhtään tyttöä maailmassa, joka huolisi hänestä. Minä taas sanoin, että niitä löytyy montakin. Ja minun täytyi tietysti näyttää, että hän oli väärässä. Uskonette kai, että hän nolautui aikalailla.
Hilma.
Halusin aina kävelemään ja juuri hänen kanssaan, sillä ihmisillä oli siitä niin paljon suunvaivaa. Minun kävelypukunihan sopi erinomaisesti hänen kesäpukunsa rinnalle. Syksyn tullen — — — niin nähdäänpäs sitten!
Hilja.
Olisittepahan vain nähnyt, kuinka ajattelemattomasti Siiri Sara menetteli hänen kanssaan. Olihan se kerrassaan häpeällistä miesparalle. Ei, minä ajattelin, siitä täytyy tulla loppu, minä otan hänet. Ja minä otin myöskin.
Saima.
Olen aina pitänyt pienistä lapsista. Kuinka ihanaa onkaan nähdä äitiä kahden hyvinpuetun pienen lapsensa kanssa!
Helena.