Emäntä naurahti makeasti ja virkkoi:
"Nauru hyvälle, nauru pahalle."
Reeta kantoi neljä viilirovetta pöytään ja yhdeksän tuohilippia toi lusikoiksi.
Emäntä otti niistä lipistä yhden, katseli sitä ja sanoi:
"Olen minä jo nähnyt minkä mitäkin, mutta en tuommoista lusikkaa. Ropeesta minä kyllä olen viiliä syönyt pahaissa paitaressuna. Lapsena kun olimme kotipaikalla, niin teimme pikku ropposia. Niihin pyydettiin äitin panemaan maitoa. Sitte ne piimitettiin ja talosilla ollessa syötiin viiliä… No syödään nyt."
Isäntä: "Vaan jos Pieto tulisi, kun odotettaisiin."
Emäntä: "Kun tuli niin tuli, kun syömme niin syömme; itsellemme syömme."
Äänettöminä he siinä nuotion loimottavassa paisteessa söivät.
Kaikilla näytti olevan puhelemisen halua, mutta ei päässyt alkuun.
Emäntä vilkasi tyttöihin, heitti kätensä helmaansa ja virkkoi:
"Mitä silloin ajattelitte, kun kotinne oli tulessa."