Vappu: "Kun saisi tehdä ikänsä tätä työtä! Tuntuu niin lystiltä nähdä oman kirveen alta tuommoinen hirsi."
Kerttu: "Kipu lapsella kirkkoon, kipu kirkosta kotiin. Kyllä ennenkuin sadannen tyvellä istut, niin on toisin tuumasi."
Vappu: "Ei anta perään, sanoi mamma Kröönille… Tuossa huojuu silvetto, joka mielellään antaa taasen muutamen."
Riikka: "Ei ole karttamisessa tuostakaan. Se on tulevaa kuin Mattilan muorin piimävelli."
Auno: "Minkä me otamme käsille?"
Kerttu: "Ei tässä mene käsi päähän. Kunhan tuosta järjestään… vaikkapa tuo tuosta."
Auno: "Se on liian suuri."
Kerttu: "Anna olla. Paksusta on pala parempi. Ja enemmän kohottaa seinää…"
Niin rupesi hirsiä tulemaan ja mieluinen oli se työ.
Illan kajas jo riutui lännen rannalle, kun tytöt palavissa päin hiihtoivat kotiinsa. Pohjoisen tuuli puisteli lyhyitä hameita ja jalkoja puristivat kylmettyneet paikkaiset kengät.