Vappu: "Mikäpä tässä muu auttanee."
Kerttu: "Koettaa kai täytyy. Ja kyllä kai työ tekijänsä neuvoo. Kylläpä se keittäminenkin sietää isän joutaa metsojen kimppuun. Ei tätä joukkoa tiaisen päällä illasteta."
Riikka: "Mutta se on koko syömisen paljous, minkä isä talven pitkään kantaa metsästä."
Sanna: "Hym, mistä sitä syömistä piisaisi?"
Katri: "Niinhän sitä aina sanotaan, että se ei mitään tee. Mutta heti joutaisivat hampaat naulaan, kun isän nuppu kallistuisi."
Vappu: "Kuka sitä on sanonut, ettei isä tee mitään? Katri höpäjää… Saadaampa nähdä, taasen iltasella se tuopi lintutaakan, ettei tuo moni mies semmoista. Ja se on tiedän mä syömistä, joka ihmistä sitoo."
Auno: "Mitäpä nyt niistä teemme lukua, rupeamme työhön."
Kerttu: "Se parasta."
Sanna: "Niin on hieno meininki."
Vappu: "Käsiksi on mieli käydä."