"Tuo pohja se täytyy olla suora, muutoin närtteestä tulee loksokylkinen kuin lama lehmä."
Sitte hän siirtyi toiselle puolen närtteen pohjaa, latoi lyhdekertuuksen ja taasen oikoi rintuuksen suoraksi, katsahti Kertun päälle, kohotti voimakkaan näköisesti hartioitaan.
"Sinä, Kerttu, saat ruveta latomaan."
Kerttu hieman punastui.
"Kun tuota osaisi."
Pieto: "Kyllä siihen oppii; alahan panna!"
Kerttu otti lyhteen ja pani närtteesen niinkuin näki toistenkin olevan.
Pieto: "Ei sillä lailla, ei sitä niin pehmeästi. Se pitää panna näin: tällä lailla töksäytetään tyvi tuohon toiseen lyhteesen, niin ei luista ulospäin. Muutoin se pursistelee näitten rinta. Tällä lailla vaan!"
Kerttu otti lyhteen, tönkeästi jusautti närtteen lapeesen.
"Näinkö?"