Auno: "Niin, mihin sitä sitte lähdettäisiin, kun aamuista saataisiin?
Mitä se Kerttu sanoi?"
Kerttu: "Tuosta sängestä lähdemme kuokkimaan ohran maata tulevaksi kesäksi. Etehen on elävän mieli."
Auno: "Aivan oikein! Se on ilmituuma. Laitappas emäntä hartsua pöytään!"
Vappu: "Tiedäppäs, emäntä, mitä virkasi vaatii, jotta saataisiin tuota, tuota murua rintaansa Matti Möykkysen sanaan."
Reeta: "Ei ole lukkoin takana. Tuolla kodassa on juustopata, kyllä saatte. Tahi kun ette saane, niin näpöttäkää ilman vaikka kolmeen karvanlähtöön, semmoiset viisaat."
Sanna: "Laittakaapa tuo rypysija tuosta pois, tuota, tuota. Kun minä itse tässä rupean hötkyttelemään emännäksi, niin ei kuiva kynsiin murkina, ennenkuin on pöydällä. Tässä on emäntä ja toista paisuu!… No hytinään joka kynsi!"
Vappu: "Eipähän hameen helmat ahdistane emännällä."
Sanna käsipuolessaan kantoi juustopadan pankolle ja siekaleiset hameen helmat hetalehtivat nilkoissa; otti astiavasusta maljan ja ammenti täyteen kokkaista juustoa, ammenti toisen ja kolmannenkin maljan, virkkoi hymyellen:
"Jos kokki tahtoo etujaan valvoa, niin tulkoon katsomaan osansa päätä, muutoin jää tiirin osalle: pohjapa tässä kopajaa… Mutta pispapa on tullut vieraaksi kokille, kun on juusto pohjautunut!"
Reeta mulautti Sannaan ja virkkoi tylysti: