Sanna: "Jottako hajusta jo tuntisit? Älä petä sentään!"
Auno: "Jospa sen yhden ja toisenkin tuntisi, niin vähä siitä asiat valkenevat."
Kerttu: "Oltiinhan sitä jo vähän alussa, kun Kassilan muori opetti; mutta se kun kuoli, niin jäi kuin kantoon koko homma. Ja sitte paloi sekin Aapelus. Siitä myöten ei ole ollut kirjaa lastuakaan. Niin senvertainen, mitä Kassilan muorilta jäi, on unehtunut kuin uninäkö. Uudesta on lähdettävä alkuun."
Sanna: "Pankoot vaikka kahdeksi, mutta minusta ei tule lukijaa."
Vappu: "Niin kovaan se nyt ei ota, ettei siihen opi, mitä muutkin ihmiset tekevät."
Auno: "Sen minäkin sanon, että kyllä siihen oppii. Mutta vaivan panttina se on."
Kiikka: "No ei se luina luikahtele; mutta lähtö se kuitenkin on vaikeinta."
Reeta kyyristi hartioitaan kokoon, veti polviaan koukumpaan, pani kätensä päänsä alle, raskaasti lupsautteli silmäluomiaan, kasvoissa syvä ynseys ja sanoi:
"Lukemaan! Kaikkia ne laittavat ikäänkuin eivät ne ihmisiä olisikkaan, jotka eivät muka lue… Minä tiedän, että saa kirjoilla hakea semmoista ihmistä kuin oli äiti, vaikka ei osannut lukea… Lukekoot tai laulakoot, mutta minusta ei tule tämän parempaa."
Sanna: "Saa sanoa kuin turkkivenäläinen, että kova peä, kova peä."