Auno: "Ja mitäpähän meistä tahtookaan."
Vappu: "Se on se eilinen pyyntimies. Mutta se astua tempoo kuin tulen sammutukseen!"
Sanna: "Mennään todestaankin pois. Se tulee kirkkoa aukaisemaan, suuri avain on kädessä. Pääsemme kirkkoon… No laskeutaan pois."
Kerttu: "Laskeutaan vaan."
Tytöt hyppiä kupsahtelivat portaaltaan alas ja jäivät seisomaan kentälle.
Avain kourassa pystypäisenä, pikkuinen naapukkalakki päässä, keltainen nappirivi rinnassa ukko astua törkkäili isolle ovelle, mulautteli syrjäsilmällä tyttöihin ja vahva nenä riippui melkein huulen tasalla.
Tytöt astuivat ukon jäljessä kirkkoon ja seisahtivat erään penkin korvaan. Sanna katseli ympärilleen, virkkoi:
"Ei suinkaan tämä nyt liene herrain penkki?"
Vappu: "Mikä tuo nyt lienee, mutta vanhoja akanlahoja tässä eilen istua lohjotti kuin lakokuhilaita."
Kerttu työntyi penkkiin. Siihen menivät toisetkin ja istahtivat rinnakkain.