Sanna: "Niin käypi kuin öljyssä!"
Varpaisillaan tytöt käppäsivät ulos ja menivät aitan luokse. Sanna otti kätköstään nurkkakiven takaa vääntiäimen ja työnti aitan sillan alle.
— Tällä poruutetaan hinkalon pohjaan reikä. Niin lasketaan rukiita kuin Heiton Altto kaljaa Tuhkalan muorin lipeätynnyristä… Tuokaa vaan säkkiä, kohta on reikä… Mutta kova, peijakkaan kova on tuo siltapalkki, ei pääse nenäytymään tuo vääntiämen kärki… Ja on niin paha vääntää. Tulehan sinä, Vappu, pidä yhdessä kohti tuota vääntiämen kärkeä, että se ei pääse kuleksimaan pyörittäissä… Pidähän tuosta noin. Ka niin, vakuuta lujemmasti.
Vappu koetteli pitää kädellään vääntiäintä, mutta se vaan kuleskeli sinne tänne.
— Ei se pysy.
Sanna: "Rupeahan pitkäksesi ja pidä kahden käden." Vappu rupesi syrjälleen ja kahden käden hallitsi vääntiäintä.
— Tässä on niin matala ja ahdas. Ei tästä tule kahta valmista.
Sanna pyöritti vääntiäintä ja virkkoi:
"Pidähän vaan. Se niin! nyt se jo menee. Kyllä nyt kun sijautumaan pääsi! Niin menee, että jumitus kuuluu!… Kas niin! silloin on reikä. Tuokaa vaan säkkejä!"
Riikka: "Tässä on yksi."