Vappu hypsähti: "Voi, voi, se on lystiä! Minä menen mielelläni."
Sanna: "Minä kanssa menen; ja sitte uidaan tuonne noin pitkin järveä."
Tytöillä loisti kasvoissa hätä ja hyvä mieli, kun äitinsä perässä lähenivät muorin tulia. Muori laitteli kehikkonsa nurkkiin uusia tervaslastuja ja sytytteli niitä palamaan, sitte puukollaan veti kolme ristiä veteen ja luki:
"Vesi puhas Luojan luoma sillä on Ristus ristittynä, kaikkivalta kastettuna."
Sitte muori kutsui Katrin. Mutta Katri tarttui syliksi äitiinsä.
Sanna: "Antakaa minä menen ensin. Kuulkaa, muori, antakaa minä menen ensin!"
Muori korjasi päässään suurta havuhattuaan, lujitti vyötään, mulautti
Sannaan ja karmeasti sanoi:
"Sitte vuorollasi!"
Hän kiskasi Katrin käsipuolesta ja viittasi äitiä tulemaan toiselle puolen kehikkoa.
Muori: "Et saa potkia! Et nyt jaloilla jätä… Ole ääneti! tässä ei ole sinulla suurta hallaa. Ole ääneti ja tottele! Parkuu että korvat halkeaa. Äläs pätö kalu ja pitää jo tuommoista äänen voimaa… Huh! tässä sulle… Huuda nyt."