Auno tarttui kupoon.
— Kas täällä on! Nouse pois! Lähdetään tupaan lintuja laittamaan.
Kerttu kyyristyi vaan loukkoon.
— Voi, voi, antakaa minun raukan olla… Kyllä minä lähden…
Ettehän ole vihassa?
Auno tarttui syliksi.
— Mistä vihassa? Lähdetään pirttiin. Enhän minä ole vihassa, hyvä
Kerttu. Lähde vaan pirttiin.
Pirttiin menivät. Auno ja Reeta taluttivat Kertun mukanaan, ja heittivät istumaan.
Auno katsahti lintutakkaan.
— Voi ihme sentään!… Jos vielä pääsisi tänne lintumetsien keskeen, niin kyllä kymmenen vuotta nuoreneisin! Oma pyytämä lintu se on toista puolta makeampi kuin toisen saama.
Reeta: "Olisi kyllä ilmonen onni, kun vielä kerran olisimme yhdessä kaikki. Lintumetsät ne kaikkena menisivät, mutta tuo niitty! Voi, sinä et usko tuota niittyä minkälainen se on! Siinä ei ole suurella alalla lehmän heinä. Siinä on aivan yhteen rautaan niitettävää varmaan enemmän kuin tuhannelle lehmälle."