Martta hyppäsi ylös ja avossa sylin pää kekallaan juosta kilmasi lattialle vuoteen eteen ja iloisesti virkkoi: "tässä", mutta samassa ryöpsähti hän lattialle kontalleen, hyppäsi ylös ja pyörähti katsomaan ympärilleen, missä se on. Äitiä ei vaan näkynyt.
Martta jäi sormi suussa seisomaan lattialle. Pää nyrskähti alas ja karkea hurstipaita kurttuisena riippui lanteilla.
Kerttu: "Kas sitä! Uneksipaan se Martta."
Martta itkien tulla kyhnytteli vuoteelleen ja hautautui peittoon.
Auno: "Se on tuo Martta nähnyt unta äidistään, niin unen töhmerössä silmät valehtelivat."
Vappu: "Näin minäkin äidistä unta ja äiti ja se pikku! poika olivat taivaassa. Se pikku poika oli Jumalan käsivarrella ja äiti oli siellä muiden joukossa ja katseli meitä."
Sanna: "Minkälainen se oli se taivas?"
Vappu: "Se oli niin kummallinen, että ei sitä saata sanoakaan."
Sanna: "Miksi sinä et saata sanoa, kun olet nähnyt?"! Vappu: "Enpä minä sitä paljon nähnytkään. Minä heräsin siitä."
Riikka: "Mistä sinä tiesit, että se oli taivas?"