Katri paiskautui loukkoon kasvoilleen käsiään vasten ja hartiat vapisivat.
Sanna: "Voi, voi, kun eivät semmoisetkaan ihmiset saa elää enempää aikaa, kuin se muorikin."
Reeta: "Onhan se oman ikänsä jo elänyt."
Kerttu ja Auno painoivat otsansa pöytää vasten. Riikka teki vuoteen ja kytjähti siihen.
Siihen siirtyi Marttakin; mutta heti voivahti kipeästi, oikasi äkkiään selälleen, hampaat kirahtivat ja joka jäsen tärisi.
Auno hyppäsi ja virkkoi:
"Kouristi Martan!… Niinpään teki. Voi, voi raukkaa!"
Kerttu: "Siihen koski niin pahoin. No hallitaan, että ei saa niin pahoin pieksäytyä… Auohan noita kouria! Voi, voi raukkaa!… No nyt se heittää… Annetaan vaan olla siinä."
Martan kasvot vaalistuivat. Hän raukesi hermotonna vuoteelle, mutta rinta aaltoili raskaasti ja syvät, sikeät hengitykset epävakaisesti puhkeilivat.
Vuoteelleen kallistuivat toisetkin tytöt ja käsillään peittivät kasvonsa.