On laulussa henkeä, tulta,
Kuin suukossa vienon suun,
Min mulle antoi kulta
Ikihetkehen toivottuun.
8.
Tuhannet vuodet tuikkii
Nuo tähdet paikoillaan,
Ja toisihinsa katsoo
Ne lemmenvaivoissaan.
Ne haastaa omaa kieltään
Niin ihmeen viehkeää;
Ja kielimiehissä näissä
Ei löydy sen selvittäjää.
Mut sen tulin oppineeksi,
Ja se säilyvi muistissain;
Ma kielioppina käytin
Sydänterttuni silmiä vain.
9.
Ma laulun siivillä kannan
Pois, armas lemmitty, sun,
Ja vien sinut Ganges-rannan
Sulo seutujen tuoksuhun.
Punahohteessa väikkyvä tieno
Siell' untuu kuutamaan,
Ja lootoskukka jo vieno
Vait vuottaa siskoaan.
Siell' orvokit hymyy ja huiskii
Yön tähdille kujeikseen,
Ja ruusut ne varkain kuiskii
Tarut tuoksuvat toisilleen.
Liki hyppivät kuunnellen silloin
Arat kaurihit, älykkäät;
Mut kaukaa humuu illoin
Pyhän Gangeksen kuohupäät.