Ne liitävät lauluni kaikki
Luo kultani säihkyvän sun, —
Pois kanssanne itkuni viekää,
Te murheiset lauluni mun!
26.
Ma unta kuninkaanlapsesta näin,
Min kasvot kalpeina hohti;
Puun siimeess' istuimme vierekkäin,
Ja hän painui rintaani kohti.
"En tahdo isäs purppuraa,
En timanttikruunua varmaan,
En tahdo kultaista valtikkaa,
Sua itseäs tahdon, armaan'."
Hän päätään puisti: ""Ei käy se päin,
Mun peittää haudan multa,
Ja öin mä vain tulen luokses näin,
Kun niin sua lemmin, kulta.""
27.
Me, lemmitty, venhossa kahden
Vait istuimme haaveillen.
Oli yö, ja laskimme hahden
Yli aavain usvaisten.
Oli henkiensaari tiellä,
Min kuutamo loistoon loi;
Soi sävel vienoinen siellä,
Sumusarjat ne karkeloi.
Yhä vienommin sointui tenho
Ja värjyi hämäriin;
Mut sivutse vain ui venho
Meren aavoja toivottomiin.
28.