Ja rovasti puhki ja henki:
"Jos lemmimme aistillisiks,
Niin tärvimme terveydenki."
Heti songersi neiti: "ah, — miks?"
Ääns kreivitär kaihokielin:
"Oi, lempi on *une passion*!"
Lasin tarjosi viehkein mielin:
"Se on teille, herra Baron."
Sija tuoss' oli jouten ainoin,
Miks siinä et istunut?
Ja oisit suin niin kainoin
Sun lempeäs kertoillut.
33.
Ovat myrkkyä lauluni täynnä —
Miten toisin olla voi?
Sä itsehän vuodatit myrkyn,
Min raitis rintani joi.
Ovat myrkkyä lauluni täynnä —
Miten toisin olla voi?
On rinnassain moni käärme
Ja sa itse, kultani, oi!
34.
Ma vanhaa untani jälleen näin:
Ens yö oli toukokuuta,
Puun siimeess' istuimme vierekkäin
Ja vannoimme uskollisuutta.
Me vannottelimme ja vannoimme niin,
Me itkimme riemuiten, surren;
Ja ettei jäis valat unhoksiin,
Mua sormehen näykkäsit purren.
Oi, lemmitty kirkassilmäinen,
Sua näykkäsuista piikaa!
Kai asiaan kuului vannominen,
Mut näykkiminen oli liikaa.