Meit' uhkaa musta pilven vyö,
Veet virtana valuu rankkaan;
On kuin jo meri ja vanha yö
Taas yhtyis alkusankkaan.
Mut lokki, mastohon kieppoutuin,
Vain kirkuu, kuin riivattu oisi;
Se väippyy siinä ja surkein suin
Nyt meille tuhoa toisi.
9.
Kun varhain sivu huonees
Käyn aamua henkimään,
On riemuni, armas lapsi,
Kun ikkunassa sun nään.
Mua mustat silmäsi tutkii, —
Kai tuota katsees ties:
"Ken liet, mikä sulla on vaiva,
Sa vieras, sairas mies?"
Olen laulaja saksalainen
Ja kuuluja Saksanmaan;
Kun mainitaan nimet parhaat,
Myös mun se mainitaan.
Mikä vaivani, lapsi, — sen tietää
Moni miehiä Saksanmaan;
Kun mainitaan pahin tuska,
Myös mun se mainitaan.
10.
Loi ilta mereen hohdettaan
Sen viime välähdyksin;
Kalarantahan jäimme istumaan,
Me istuimme vait ja yksin.
Ja usvat häilyi, kuohui veet,
Vait lokki väippyen lensi,
Ja armaat, suuret kyyneleet
Kirkkaina silmiis ensi.