Nuo pyhät kuninkaat itämaan
He tiedusti kulkeissansa:
"Kai tästä tie käy Betlehemiin,
Rakas vanha ja nuori kansa?"
Ei nuoret, ei vanhat he tienneet vaan,
Ja kuninkaat eelleen kulki;
He seuras tähteä tuikkivaa,
Mi vienona leimahti julki.
Yli Joosefin huoneen se seisattui,
He käy yli kynnyshirren;
Ja karja se mylvi, ja itki laps,
Pyhät kuninkaat alkoivat virren.
20.
Kaks lasta oltiin, lapsi,
Kaks pientä, rattoisaa;
Me ryömimme kanakoppiin
Ja piilimme olkien taa.
Kuin kanat kotkotimme,
Ja siinä jos kulki ken, —
"Kykerikyy!" hän luuli
Nyt kukon lauluksi sen.
Oli arkku kartanolla,
Sen seinät paperoin,
Me muutimme sinne, ja oltiin
Muka ylhäisöperhe noin.
Ja naapurin vanha kissa
Tuli aina vieraisiin;
Heti kumarrus, niiaus sille,
Ja siinäkös kursailtiin.
Sen vointia tiedustimme,
Osanottoa teeskellen;
Moni vanha kissa on kuullut
Nuo lauseemme jälkeen sen.
Myös haastoimme järkevästi,
Kuink' aiat muuttuu näin,
Miten nuoruudessamme kaikki
Oli toisin ja paremmin päin;